Akaasioiden ja kastanjapuiden varjossa

Juhannusiltaa vietimme paikallisessa maalaismaisemassa illastaen kahden suomalais-italialaisen perheen kanssa. Ruokailun aloitimme klo 19.30 ja pitkäillallinen päättyi puolelta öin. Olimme varanneet seurueellemme pöydän Colverbestä, Agriturismo Lions farmilta. Country roadia ajellessamme, pohdimme tuleeko meitä leijonat vastaan, mutta ei huolta, niihin emme illan aikana törmänneet. Ainoastaan aasin iltahuutoja kaikui korviimme laitumelta.

Olimme valinneet ravintolan illallisvaihtoehdon, jonka maut perustuvat perinteisiin makuihin. Hunaja, jota käytetään ruuan valmistuksessa, on farmin omaa tuotantoa, kuten myös orgaanisesti tuotetut hillot ja säilykkeet. Pasta oli kotitekoista ja liha, jota maistelimme, oli oman farmin tuotantoa.

Aloitimme antipastoilla. Pöytäämme tuotiin pieniä paahdettuja leipiä, bruchettoja, joiden päällä oli paprikasalsaa ja osan päällä ricotta-juustoa, saksanpähkinöitä ja parmesanlastuja. Leipien kanssa tarjoiltiin juuressalattia. Isäntä tarjoili hymyssäsuin hemeilevää, valkoviiniä, joka kuului menuun. Seuraavaksi nautimme leikkelelautasesta, jossa oli ilmakuivattua - ja keittokinkkua sekä salamia patongin kera. Sitten siirryimme nauttimaan perinteistä italialaista risottoa, jossa yhtenä raaka-aineena ovat kesäkurpitsan kukat. Oi, mitä herkkua!

Sitten siirryimme talon perinteiseen pasta bologneseen. Hyvää sekin. Pasta oli kotitekoista ja al denteä, bolegnese suussasulavaa.

Eikä tässä tosiaan kaikki. Seuraavaksi pöytäämme tuotiin lihalautaset, kera vihreän, oliiviöljyisen salaatin. Ai, että italialaiset makkarat ovat hyviä. Lautasella pilkistää enää yksi pikkumakkara, sillä seurassamme oleva nuoriso hyökkäsi ensimmäisenä makkaroiden kimppuun. Lampaan liha oli tosiaan oman farmin tuotantoa. Ennen lihatarjoilua kuuntelimme hetken aasin iltahuutoa viereiseltä laitumelta. Kun talon isäntä toi lihalautaset pöytäämme ja osa grillatuista lihoista oli kuin osso buccoa, epäilimme, että aasi oli päässyt hengestään ja tässä sitä tyytyväisenä syömme aasi paran häntää. Ei hätää, varmistin, että söimme lammasta. Liha oli hyvin grillattua, eikä maistunut lainkaan kitkerälle, villaiselle lampaalle. Hyvin oli isäntä onnistunut grillauksessa.

      

Jälkiruuksi oli vaihtoehtoina, joka suklaakakkua tai persikkakakkua. Seurueemme valitsi suklaakakkua, ainostaan seurassamme iltaa viettänyt italialaisen valitsi persikkakakun. Kyllä me suomalaiset olemme herkkusuita! Suklaakakun päällä oli farmin puutarhasta punaherukoita. Ai kun tuli kotoinen olo, tutusta mausta. Punaherukat saivatkin seurueessamme ihmetystä aikaan. Kahdenkymmenen vuoden ajan täällä Italissa olleet suomalaiset, eivät olleet aikaisemmin törmänneet täällä punaherukoihin. No, nyt sitten maistelimme hartaudella herukoita.

Suklaaherkun jälkeen joimme vielä un caffeet eli espressot. Illan päätteeksi isäntä tarjoili grapaa tai limoncelloa. Kotiin viemisenä sainkin italialaiselta uudelta ystävältämme reseptin, kuinka valmistaa limoncelloa. Harjoittelu alkakoon!

Italialaista ruokaa - Mamma mia!

Italialaisille ruoka on hyvin suosittu puheenaihe ja ruokailun parissa vietetään paljon aikaa. Sukujuhlien vietto tarkoittaa yleensä tunteja kestäviä syöminkejä. Kiire ei näytä olevan mihinkään istuessa yhdessä iltaa. Iltaa vietetään monen sukupolven voimalla. Mukana ovat niin vauvat kuin vaaritkin. Varsinkin häiden ruokailuun varataan kuulumma aikaa ja ruokalistaa muistellaan vielä vuosien takaa kaikkine yksityiskohtineen.

Italiassa kuulee usein kehuttavan Välimeren ruokavaliota. Välimeren ruokavaliolle on tyypillistä runsas vihannesten, hedelmien, viljatuotteiden, oliiviöljyn ja kalan nauttiminen. Myös viini sisällytetään terveelliseen ruokailutottumukseen kohtuullisesti käytettynä.

Kotioloissa ruokaillessa on tapana odottaa, että ruoanvalmistaja istuu pöytään ja vasta sitten aloitetaan yhteinen ruokailu toivottaen hyvää ruokahalua sanomalla Buon appetito! Ruokaa muistetaan kehua muun muassa onnittelemalla ruoanvalmistajaa onnistuneesta ateriasta sanomalla Complimenti allo chef! Ruokailun päätteeksi ei kiitetä kuten Suomessa on tapana, vaan samaa asiaa vastaavat mainitut Buon appetito ja ruoan kehuminen, complimenti allo chef!

Kotioloissa ei välttämättä enää syödä edes sekä alku- että pääruokaa ainakaan sekä lounaaksi että illalliseksi. Työssä käyvät saattavat syödä lounaaksi pelkän sämpylän, jossa on leikkeleitä tms.  Usein  ruoanlaittoon uhrataan enemmän aikaa viikonloppuisin.

Ravintoloiden menuissa on tarjolla aina pitkän kaavan mukaisesti ruokalajeja, joista voi valita haluamansalaisen yhdistelmän kunhan siihen kuuluu vähintään joko alkuruoka tai pääruoka:
antipasto = alkupala, primo piatto  = alkuruoka, secondo piatto = pääruoka, contorni = lisukkeet, dolce = jäkiruoka, bevande = juomat.

Suositan antipastoksi brucchettoja, secondo piattoksi pasta carbonaraa ja dolceksi pannacottaa. Eikä se pieni tujaus limoncelloa ole pahitteeksi ruuan päälle. Ei toisin ihan kevein Välimerellinen päivällinen, mutta ainakin kerran kesässä suotavaa. Varsinkin kun jättää primo piatton ja contorit seuraavaan kertaan.

Puhdas ruoka on enemmän kuin puoli ruokaa

Täällä ollessani on yhä enemmän oppinut arvostamaan puhdasta lähiruokaa. On mukavaa tassutella keskiviikkoisin ja perjantaisin lähitorille ja valita tuoreista, maukkausta raaka-aineista kulloinkin mieleisiään. Tomaattien ystävänä paikalliset tomaatit ovat suosikkejani ja eri lajikkeita riittää.

Täällä ainakin nämä Costoluto Fiorentino - tomaatit maistuvat huisan maukkaille. Mielestäni oikein oiva salaattitomaatti ja lähitorilla nämä tomaatit myydäänkin salaattitomaatteina. Lähituottajan mozzarella, Bufa Linda on voittanut meidän makutuomariston äänestyksen.

Mozzarella-pallot ovat keskikokoisa palloja ja yleensä tässä 250 g pussissa on viisi palloa. Tämä pussillinen maksaa noin 5 €. Laadukkaasta mozzarellasta kannattaa maksaa muutaman extra euron. Marketista saatat saada yhden, suuren pallon alle eurolla, mutta juuston maku ei kummoinen, varsin kumimainen.

Tomaatti-mozzarella-salaatti vaatii maukkaat, kypsät tomaatit, herkullisen mozzarellan ja tuorettakin tuoreemman basilikan. Mikä tärkeintä, on laadukas oliiviöljy, hippusellinen suolaa ja pippuria myllystä ja niin herkullinen alkuruoka on valmis. Punasipulit ovat täällä meheviä, eivät lainkaan kitkeriä. Olen yleisön pyynnöstä tuunannut perinteistä tomaatti-mozzarella-salaattia ja lisännyt ohuita punasipulin siivuja tomaattiviipaleen ja mozzarella-viipaleen väliin. Ei yhtään huono idea! Suositan sipulin ystäviä maistamaan tätäkin vaihtoehtoa.

Ja muistakaa syödä paljon marjoja, niissä niin paljon hyviä flavonoideja. Itse napsin marjoja välipalana, erityisesti pensasmustikat ovat suosikkejani. Täällä tuoreilla marjolla voi herkutella läpi vuoden.

Toivotaan, että Suomikin saa hieman vettä tänä kesänä osakseen, jotta metsien marjasato on tulevan syksynä mahdollisimman runsas.

Nautitaan kesästä ja kesän tuoreista, puhtaista herkuista.

Mitäs tehtäisiin sunnuntaina, ei kuitenkaan järveä edemmäs

Täällä on kesä kauneimmillaan, mutta ei vielä lämpimillään. Lämpöä eilenkin varjossa + 28 astetta. Lauantaina tein pihatöitä, lähinnä haravoin ja lakasin kivipihaa kastanjapuiden roskasta. Voi, miten sitä on koko kevääksi riittänytkään! Nyt alkavat kastanjapuut rauhoittumaan roskaamisen osalta kesäksi. Jaa, mitäs tehtäis sunnuntaina? Lähdetään katselemaan ympärillemme, mitä Como-järvi tarjoakaan. Bellagiossa emme ole vielä käyneet, joten päätimme lähteä autoilemaan Leccon kautta Bellagioon. Kuinka kauniit ovatkaaan maisemat - che bella! Ajoimme ylös vuorille, Italian Alpeille ja ihailimme jylhien vuorten jyhkeyttä.

Kesäaikaan vuorilla on kuumaa retkeillä, joten odotamme talviaikaa, jolloin suuntaamme taatusti vuorille - a montagne kuten täällä on tapana sanoa. Kysinkin täällä Italiassa jo kaksikymmentävuotta asuneelta uudelta tuttavuudeltani, mitä tarkoittaa, kun italialaiset menevät vuorille? Onko heillä loma-asuntoja? Menevätkö "omin päin" vuoristopolkuja vai mitä kummaa? Vuorilla on hotelleja, jotka järjestävät ohjattua patikointia yms. ulkoiluun liittyvää. Oikein hyvä, sillä en tunne yhtään, miten Italian luonto käyttäytyy, joten on hyvä aloittaa ohjatuissa ryhmissä. Postilaatikostamme löytyi myös esite, mitä kaikkea toimintaa onkaan täällä Maslianicossa. Esitteessä esiteltiin myös ryhmää, joka tekee yhdessä patikkamatkoja muun muassa läheisille vuorille. Täytyypä laittaa harkintaan, jos vaikka liityn yhdistykseen. Sain muuten kutsun liittyä Comon Kansaivälisten naisten kerhoon. Lupasin ilman muuta liittyä kaksi kertaa kuukaudessakokoontuvaan kansainväliseen kerhoon, jossa yhteisenä kielenä on englanti. Kerhon toiminta on kesäajan tauolla, mutta syksyllä sitten lähden toimintaan mukaan.

Lähdimme laskeutumaan vuorilta alas ja Leccon kohdalla järvimaisema oli huikea, kuten kaikkialla Como-järvellä.

Järviseutu oli purjeveneitä ja moottoriveneitä täynnä. Näkymä ylhäältä oli huumaavan kaunis. Ai, että rakastan vettä. Leccon ja Bellagion välillä kapealla tiellä oli solkenaan pysäköityjä autoja. Kivinen rantakaistale tien ja järven välillä kuhisi rantapäivää viettäviä seurueita. Ihaanaa, tänne tullaan viettämään rantapäivää ja snorklailemaan. Rantapäivää kannattaa lähteä viettämään aikaisin aamupäivästä, jotta saa parkkipaikan ja saa vallattua mieleisen auringon ottopaikan. Matkamme jatkui vielä noin 15 kilometriä ja saavuimme Bellagioon. Piskuinen Bellagio vanhoinen kaupunkineen oli aivan turistien kansoittama. Rantabulevardi oli täynnä torikojuja ja ihmisiä vilisti silmänkantamattomiin. Parkkipaikasta rannassa ei ollut mitään mahdollisuutta, joten lähdimme ajamaan vanhan kaupungin suuntaan. Vanhan kaupungin laitamalta löytyi pysäköintialue, jossa oli vielä tilaa muutamalle autolla. Auto parkiin ja lähdimme kävelemään vanhan kaupungin mukulakivikaduille. Vanhat rakennukset nousivat kapeiden katujen varsilla ylös, varjostaen katuja, joilla oli mukavan viileä kuljeskella.

Joku oli keksinyt ihanan idean ja asettanut keräämänsä vanhat polkupyörät talon seinälle. Aivan viehko idea!

Hetken viivyttyämme Bellagiossa lähdimme ajamaan rantatietä takaisin Comoon. Koko matkan nautimme huikeista maisemista ja ajoimme matkan varrella olevien somien pikkukylien läpi. Paikkapaikoin tie oli niin kapea, että vastaantulevat autot ja me jouduimme tiellä antamaan tilaa ohituksille. Siihen kannattaa tosiaan tottuttautua täällä kapeilla kujilla ajaessaan. Sunnuntaisin moottoripyöräilijät ovat liikenteessä ja täällähän, näillä kapeilla teillä  moottoripyörä on oiva menopeli.

Kuvan moottoripyörästä nappasin kuvan viime viikonloppuna Villa Erbassa pidetystä moottoripyörä -  ja autonäyttelystä. Näyttelyn teemana oli Hollywood, joten esillä villan sisätiloissa oli elokuvissa käytettyjä moottoripyöriä ja autoja. Kuvan pyörä on ollut vauhdissa Resident Evil - The Final Chapterissa, jos jotakuta nyt moottoripyörät elokuvissa kiinnostavat!

Sellainen sunnuntaiajelu meillä. Totesimme matkan päätteeksi, ettei meidän tarvitse lähteä järveä edemmäs, sillä järviseutu tarjoaa monipuolista ajanvietto - ja matkailutarjontaa läpi vuoden. Päivän päätteeksi kotiin grillaamaan ja nauttimaan paistetuista patate novelleista eli uusista perunoista. Nams :)