Kesäaikaan vuorilla on kuumaa retkeillä, joten odotamme talviaikaa, jolloin suuntaamme taatusti vuorille - a montagne kuten täällä on tapana sanoa. Kysinkin täällä Italiassa jo kaksikymmentävuotta asuneelta uudelta tuttavuudeltani, mitä tarkoittaa, kun italialaiset menevät vuorille? Onko heillä loma-asuntoja? Menevätkö "omin päin" vuoristopolkuja vai mitä kummaa? Vuorilla on hotelleja, jotka järjestävät ohjattua patikointia yms. ulkoiluun liittyvää. Oikein hyvä, sillä en tunne yhtään, miten Italian luonto käyttäytyy, joten on hyvä aloittaa ohjatuissa ryhmissä. Postilaatikostamme löytyi myös esite, mitä kaikkea toimintaa onkaan täällä Maslianicossa. Esitteessä esiteltiin myös ryhmää, joka tekee yhdessä patikkamatkoja muun muassa läheisille vuorille. Täytyypä laittaa harkintaan, jos vaikka liityn yhdistykseen. Sain muuten kutsun liittyä Comon Kansaivälisten naisten kerhoon. Lupasin ilman muuta liittyä kaksi kertaa kuukaudessakokoontuvaan kansainväliseen kerhoon, jossa yhteisenä kielenä on englanti. Kerhon toiminta on kesäajan tauolla, mutta syksyllä sitten lähden toimintaan mukaan.
Lähdimme laskeutumaan vuorilta alas ja Leccon kohdalla järvimaisema oli huikea, kuten kaikkialla Como-järvellä.
Järviseutu oli purjeveneitä ja moottoriveneitä täynnä. Näkymä ylhäältä oli huumaavan kaunis. Ai, että rakastan vettä. Leccon ja Bellagion välillä kapealla tiellä oli solkenaan pysäköityjä autoja. Kivinen rantakaistale tien ja järven välillä kuhisi rantapäivää viettäviä seurueita. Ihaanaa, tänne tullaan viettämään rantapäivää ja snorklailemaan. Rantapäivää kannattaa lähteä viettämään aikaisin aamupäivästä, jotta saa parkkipaikan ja saa vallattua mieleisen auringon ottopaikan. Matkamme jatkui vielä noin 15 kilometriä ja saavuimme Bellagioon. Piskuinen Bellagio vanhoinen kaupunkineen oli aivan turistien kansoittama. Rantabulevardi oli täynnä torikojuja ja ihmisiä vilisti silmänkantamattomiin. Parkkipaikasta rannassa ei ollut mitään mahdollisuutta, joten lähdimme ajamaan vanhan kaupungin suuntaan. Vanhan kaupungin laitamalta löytyi pysäköintialue, jossa oli vielä tilaa muutamalle autolla. Auto parkiin ja lähdimme kävelemään vanhan kaupungin mukulakivikaduille. Vanhat rakennukset nousivat kapeiden katujen varsilla ylös, varjostaen katuja, joilla oli mukavan viileä kuljeskella.
Joku oli keksinyt ihanan idean ja asettanut keräämänsä vanhat polkupyörät talon seinälle. Aivan viehko idea!
Hetken viivyttyämme Bellagiossa lähdimme ajamaan rantatietä takaisin Comoon. Koko matkan nautimme huikeista maisemista ja ajoimme matkan varrella olevien somien pikkukylien läpi. Paikkapaikoin tie oli niin kapea, että vastaantulevat autot ja me jouduimme tiellä antamaan tilaa ohituksille. Siihen kannattaa tosiaan tottuttautua täällä kapeilla kujilla ajaessaan. Sunnuntaisin moottoripyöräilijät ovat liikenteessä ja täällähän, näillä kapeilla teillä moottoripyörä on oiva menopeli.
Kuvan moottoripyörästä nappasin kuvan viime viikonloppuna Villa Erbassa pidetystä moottoripyörä - ja autonäyttelystä. Näyttelyn teemana oli Hollywood, joten esillä villan sisätiloissa oli elokuvissa käytettyjä moottoripyöriä ja autoja. Kuvan pyörä on ollut vauhdissa Resident Evil - The Final Chapterissa, jos jotakuta nyt moottoripyörät elokuvissa kiinnostavat!
Sellainen sunnuntaiajelu meillä. Totesimme matkan päätteeksi, ettei meidän tarvitse lähteä järveä edemmäs, sillä järviseutu tarjoaa monipuolista ajanvietto - ja matkailutarjontaa läpi vuoden. Päivän päätteeksi kotiin grillaamaan ja nauttimaan paistetuista patate novelleista eli uusista perunoista. Nams :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti