perjantai 19. lokakuuta 2018

Päiväristeilyllä

Ihanaa, myös täällä lämmin ilma jatkuu. Tosin aamut, yön jälkeen ovat selvästi kesää viileämpiä. Iltaisin kun aurinko laskee, alkaa sää selvästi viilenemään, mutta päivisin on vielä lämmintä, yli +20 astetta. Tänään ajelin kielitunneilta Como centro:n kautta kotiin. Como Nord -asemarakennuksesta tulvi aivan selviä turisteja. He olivat katsoneet vain säätiedotuksia ja vetivät tyytyväisinä perässään matkalaukkujaan hihattomissa paidoissa ja sortseissa. Joo, onhan täällä päivisin lämmintä, mutta ei paikalliset enää viikkohin ole helleasuissa liikkuneet. Minäkin puen visusti housut jalkaani, pitkähihaisen paidan päälleni ja tänä aamuna vedin vielä ohuen villakangastakin päälleni, kun niin paleli lämpömittarin kivutessa pikku hiljaa kohti +20 astetta. Olen selvästi kotoutunut tai ainakin prosessissa.

Kuluneen kesän aikana on tullut jonkin verran liikuttua Como-järvellä vesibussilla ja risteilijöillä. Lyhyt matka Cernobbiosta Comoon maksaa 2,50€. Lämpimänä kesäpäivänä on kiva viilentää kuumaa oloaan laivan kannella istuen ja katsellen ohikiitäviä kauniita maisemia.



Vesillä huomaa myös paremmin järven ja ympäristön huikeat mittasuhteet. Como-järvi on todellakin mahtavan suuri ja ympäröivät vuoret ja rakennukset ovat huimia. Autolla rantatietä ajaessa ja tuijottaessa vastarannalle, kaikki näyttävät niin pienille, jopa ympäröivät vuoretkin. Villatkin näyttävät "mökeiltä".

Vesillä on myös mukava viettää päivää. Eräänä kauniina kesäpäivänä hypäsimme Milano-veneeseen Cernobbion rannasta. Ostimme liput Varennaan ja takaisin. Sääennuste lupasi iltapäiväksi ukkoskuuroja, mutta minä optimistina ajattelin, että ennätämme kotiin ennen sateiden tuloa.





Menomatka Vareseen sujui,  aurinko paistoi täydeltä terältä. Nautin kauniista ilmasta, maisemista, auringosta ja prosecosta. Kolmenkymmenenkuuden kilometrin matkamme laivalla Vareseen kesti lähes kaksi tuntia. Maisemat ovat huikeat ja katseltavaa riitti, ei huono.




Pysähdyimme matkallamme pienten kylien satamissa. Seurasin ihmisten poistumista ja tuloa laivalle. Arvuuttelin kunkin matkalaisen matkan tarkoitusta. Ja kehittelin tarinoita heidän ympärilleen mielessäni. Se on muuten hauskaa ajanvietettä.





Lähellä Lennoa, en muista oliko ennen vai jälkeen Villa del Balbionelloa oli aivan viehko järven poukama. Tunnelma poukamassa oli satumainen. En saanut puhelimen kameralla tallennettua poukaman mystisyyttä, mutta ehkäpä yllä olevasta kuvasta voi edes hieman aistia eteen tupsahtanutta maiseman satumaisuutta.

Matkalla laivamme lipui ohi Villa del Balbionellon ja sen kuuluisien kauniiden puutarhojen ohi. Näky oli huimaava. 






Laivan rantautuassa Bellagioon, alkoi taivalle kertyä sadepilviä ja tuuli yltyi myrskyksi hetkessä.  Kun täällä tulee vettä, niin sitä sitten tulee oikein kunnolla. Mutta kesäsateet ovat lähes hetkessä ohimeneviä. Tosin tämä kesä on ollut täällä todella kuiva, sateiden jäätyä normaalia vähäisimmiksi.



Vareseen päästyämme juoksimme läheiseen kahvilaan kahville. Reilun puolen tunnin kuluttua hyppäsimme takaisin "Milanoon", joka saapui takaisin Varesen satamaan poimimaan sisätilojensa lämpöön meidät sateen yllättämät, onnettomat päiväristeilijät. Koko tulomatkan Cernobbioon ukosti ja satoi. Järvelle nousi sankka sumu ja ikkunasta kurkkiessani vastarantaa ei sumun vuoksi näkynyt. Mutta me istuimme tyytyväisinä laivan kannen alla olevassa tilassa ja nautimme prosecoa, mikä ihana syy ottaa lasillinen jos toinenkin! Tosin, miksi laivayhtiö ei järjestä laivalla ohjelmaa? No, vain harva matkustaja päiväristeilee. Laivoja käytetään matkustamiseen lähikaupunkiin ja mahdollisesti takaisin. Mutta kyllähän laivalla voisi olla esimerkiksi karaokea - eikös ;D