Katsaus Italian syysmuotiin a´ la Tiina

Nyt se luvattu postaus tulee, katsaus syksyn 2018 Italian tai paremminkin Milanon katumuotiin.

Syksy esiintyy murretuissa punaisen, keltaisen ja ruskean sävyissä. Musta on edelleen suosiossa, mutta lähinnä nahkan, turkiksen, silkin ja satiin muodossa. Leopardikuosi ei todellakaan ole keski-ikäisyyden merkki, vaikka sitkeimmät kuosin vastustajat ajatelevat. Nyt laitetaan ylle punasävyistä leopardikuosia, jossa ruskeasävyinen leoparikaulus. Ja nyt kaivamaan kaapeista kaikki tekoturkikset, sillä niitä näkyy paljon Milanon katukuvassa.

Ihanan värikkäät kirjailut vaatteissa ovat palanneet. Tai itseasiassa rohekammat pukevat aina väriä ylleen. Itse olen ihastunut murrettuun keltaiseen. Tässä ostoslöytöni keltaisesta paidasta, jossa upea punainen kukkakuviointi. Suuret, värikkät kuvioinnit näkyvät vaatteissa, etenkin paidoissa ja puseroissa tänä syksynä. Osa tämän syksyn paidoista on pituudelta varsin niukkoja aikaisempaan nähden.

Tosin housujen vyötärötkin nousevat ylös, joten niukka pituinen paita näyttää melko mukavalle korkea vyötäröisten housujen kera, kunhan housujen vyötärö on sopivan kokoinen ja ylettyy riittävän korkealle. Farkut ovat leveälahkeisia, joissa lahkeet ovat puolimittaisia ja hapsuisia. Farkkujen reisissä on mukavasti väljyyttä. Nämä farkut näyttävät molto bene sirojen nilkkasaappaiden tai klassisten avoikkaiden kanssa.

Farkuista puheen ollen, pillifarkut, jotka ovat sopivan reikäiset ja lahkeista hapsureunaiset ovat edelleen in. Tämän syksyn farkuissa näkyy myös  harmaa farkku. Boyfriend-malliset repalaiset farkut voit edelleen pukea päällesi, mutta kaipaa seurakseen lyhyen nahkatakin, leopradikuosisen-takin tai pitkän, reilun villakangastakin.

Ruutukuosi näkyy myös täällä klassisina, väljinä jakkuina ja istuvina housuina, mutta myös sportiisimmissa vaatteissa. Tässä kuva sporttisemmasta ruutuhoususta, jossa hyvin muodikkaat raidat housujen lahkeiden sivuissa. Näitä housuja tulen taatusti pitämään ja paljon, niin mukavat ovat päällä.

Ruutukuosi näkyy pääasiallisesti päällysvaatteissa. Olen aina opettanut pojilleni, että päällysvaattet, kuten takit ja kengät kannattaa hankkia tarkoin ja laatutietoisesti, sillä silloin ne on tehty myös kestämään. Tosin vaatehuollolla on merkittävä sija vaatteen kestävyyteen. Alla kuva vuosia sitten hankkimastani villakangastakista, joka nyt on erittäin in. Punaista, ruutua ja selässä suuri, värikäs kukkakuvio. Keltainen paita alle, boyfriend-farkut jalkaan, jalkoihin mukavat musta lenkkitossut ja eikun menoksi!

Lähinnä Pilates-tuntejani varten olen hankkinut myös jotain uutta päälle pantavaa. Urheiluvaatteissa tänä syksynä näkyvät leveät, tasaraidat, musta, valkoinen ja vaaleanpunainen. Kyllä näissä vaateissa kelpaa köllötellä grande pilatespallon päällä - eikös! Tosin paitaa tulen taatusti käyttämään myös korkeavyötäröisten farkkujen kanssa.

Alla linkki, jota klikkaamalla pääset katsomaan syysmuotia lisää. Olen koonnut Milanon katukuvassa näkyvää muotia Pinterest tauluuni Style autum 2018. Jos et pääse näkemään tauluani, tulee sinun kirjautua Pinteresin käyttäjäksi.

Linkki alla:
Katsaus Italian syysmuotiin - Pinterest; Style autum 2018

Muodikasta ja muodokasta syksyn jatkoa ladyt <3

Matka Suomeen vol 3/3 - Siitä jo tosin aikaa!

Kaiken näköistä on tapahtunut jo Suomen  matkamme jälkeen, mutta niistä myöhemmissä postauksissani. Suomessa olijat jo kyselevät, että saavatko laittaa toppatakkia päälle. Kyllä voi, jos palelee. Täällä paikalliset pukevat kevyt toppatakkeja ylleen, kun lämpötila alittaa + 25 astetta :D

Keskiviikkona 8.8.2018 lähdimme Hegulin ja Viton kanssa ajelemaan kohti Varkautta, äitini luo. Olin säästänyt pakkaseen meille annokset jäätelöä ja piilottanut jääkaapin alalaatikkoon pensasmustikoita. Joimme suomalaiseen tapaan lähtökahvit ja nautimme isot jäätelökulholliset. Kyllä näillä eväillä matkaan pääsee. Jäätelö ja tuoreet mustikat ovat suurta herkkuani. Simppeliä kuten yksinkertaista, sanoisi varmaan Nykäsen Matti.

Ajelimme nauttien Suomen kauniista luonnosta ja melkein samaan ääneen totesimme, että vehreys Suomessa on vaaleamman vihreämpää kuin meillä täällä Comossa. Täällä puut ja pensaat ovat voimaakkaan vihreitä, osa läpi vuoden. Pysähdyimme kahvilla ja Viton pissatuksella Vihantasalmella. Kyseisellä huoltoasemalla olemme pysähtyneet usein aikaisemminkin matkallamme mummolaan. Suruksemme totesimme, ettei paikka ole enää niin siisti, kuin aikaisemmin. Paikassa on aina ollut tuore kahvi ja maistuvat munkit. Anjovis-kananmuna karjalanpiirakat ovat olleet maistuvia ja paikka on ollut lapsi - ja eläin ystävällinen. Lapsille on ollut tarjolla hampurilaisaterioita ja lounasaikaan on aikaisemmin tarjolla ollut hyvä lounaspöytä. Mutta nyt kaikki näyttää hiipuneen ja paikasta on tullut nuhruinen. Nyt olisi freesauksen paikka, jotta paikka edelleen on pysähtymisen arvoinen. No, anyway matkamme jatkuu kohti mummolaa. Olimme alkuillasta perillä Varkaudessa, lapsuuden kaupungissa, jossa vietin elämäni 19 ensimmäistä vuotta, kunnes päätin lähteä Helsinkiin. Varkaus oli tuolloin minulle aivan liian pieni paikka :D Viimeisenä lukiovuotenani minulle valkeni, että halua sairaanhoitajaksi, sen sijaan että olisin lähtenyt tai paremminkin pyrkinyt arkkitehtuuria opiskelemaan, joka minua aina on kiinnostanut. Ei, en haluaisi opiskella vuosia, vaan halusin melko nopeaan tahtiin ammattiin ja töitä paiskimaan. Sillä tiellä olen edelleen, ainakin tämän vuoden loppuun. Katsotaan, mitä töitä alan sitten paiskimaan? Siitä myöhemmin.

Äitini oli tehnyt maailman parasta kaalilaatikkoa, jolla herkuttelimme ja vietimme rauhallisen illan. Päätimme seuraavana aamuna lähteä Kuopion torille ja herkuttelemaan legendaariseen Muikkuravintola Sampoon. Aamupalan jälkeen starttasimme matkaan. Oli lämmin kesäpäivä. Kiertelimme äitini kanssa kauppoja ja jotain löytöjäkin teimme. Sovitin Guessin leopardikuosista villakangastakkia, joka oli kuin minulle tehty. Takki ei tarttunut tällä kertaa matkaani, sillä luulenpa että saan sen edullisempaan hintaan täältä Italiasta. Enkä oikein osaa vielä kääntää syksy-talvi moodia päälle. Onhan täällä tänäänkin + 24 astetta, vaikka onkin puolipilvistä. Minulta on kysytty, miltä muoti täällä näyttää? Olen tehnyt jo pohjatyötä blogi-kirjoitukseen syksyn 2018 muodista täällä. Pysykää linjoilla, sillä seuraavien viikkojen aikana postaan, miltä muoti täällä näyttää. Sen verran voin vinkata, ettei ole ihan tylsää.

Kävimme äitini kanssa torikahveilla Kuopion Kauppahallissa. Ai kun oli maistuvaa vadelmakakkua!Istuskelimme hetken torilla ja katselimme turistivilinää sekä nautimme kauniista, kiireettömästä päivästä.

Lähdimme hitaasti kävelemään kohti Muikkuravintola Sampoa. Muikkuravintola on avattu jo vuotena 1931. Ravintolaa pidetään Suomen kuuluisampana muikkuravintolana. Sisustus on edelleen 1960-luvulta ja kuulumma asiakaskuntakin! Viereisessä pöydässämme istui seurue nuoria miehiä. Kaikki ottivat legendaarisen muikkuja ja perunamuussia annoksen, kuten minäkin. Kun annokset tulivat nuorille  miehille, eräs heistä pyysi ketsuppia. Tarjoilijan ilme olisi täytynyt saada talteen. Ilme kertoi, että mitä? Tarjoilija kohteliaasti kuitenkin kertoi miehen alulle, että heillä ei tarjoilla ketsuppia muikkujen kanssa. Nuori mies tyytyi vastukseen ja totesi, niin tosiaankin ja pisteli hyvällä ruokahalulla annoksen nasuunsa, kuten minäkin. Ai, että oli hyvee!

Seuraavana päivänä pyöräilin mummon pyörällä isäni haudalle ja sieltä suihkasin vielä Kuntorantaan, missä lapsuudessa kävimme Juhannuskarkeloissa perheemme kanssa. Kuntorannassa on lapsiystävällinen ja siisti kylpylä, jossa olemme useaankin otteeseen polskineet lapsiemme ollessa pieniä. Uintireissun jälkeen söimme, mitäs muuta kuin jäätelöt Kunoarannan ravintolassa. Alkuilta oli lämmin, joten päätin käydä ostamassa ravintolasta vesipullon. Baarimestari ositti minulle baaritiskillä olevaa hanallista vesiastiaa ja sanoi, että kuule otappas tuosta, eikä maksa mittään. Siinä vettä lipsuttaessani, lueskelin esitettä, jossa mainostettiin - Sininen enkeli, seitsämän euroa. Mitä, vieläkö sitä saa? Olihan minun nyt yksi Sininen enkeli nautiskeltava Kuntorannan terassilla ennen pyörälyä takaisin mummolaan. No, nyt kyllä tuli nuoruus mieleen.

Seuraavana aamuna lähdimmekin jo kotimatkalle. Nappasimme Kaarlon ystäviensä mökiltä matkalla ja painelimme kohti Länsisatamaa. Ihanaa pääsimme tällä matkallamme vielä Ruotsin laivallekin. Olemme aina nauttineet Siljalinella matkustamisella, kuten nautimme nytkin. Maistelimme tänä vuonna maailman parhaaksi palkittua Proseccoa viinibaarissa, ennen kuin suuntasimme italialaiseen ravintolaan syömään illallista. Suosittelen maistamaan kyseistä Proseccoa vaikka syksyn tulevilla ruoka- ja viinimessuilla. Tosin en ole yhtään varma, tuoko kukaan tätä Suomeen?

Hyvin shamppanjamainen, samalla menetelmällä tehty. Runsaasti kuplivan helmeilevä. Maku pehmeän rypälemäinen - täysi kymppi. Prosecco nautitaan lähes jääkylmänä.

Tavolatassa nautin täältä Lombardiasta, yksin oikeudella Siljalainelle tuotettuja Olio ROI oliveeja ja oliiviöljyä. Molto bene! Oliivitila sijaitsee Argentina-laaksossa San Remon lähellä. Kaikki heidän oliiviöljyt tehdään Taggiasca-oliiveista. Herkullista!

Kun massut olivat täynnä, menimme hyttiin loikoilemaan ja pian olimmekin kaikki, koiraa myöten unessa. Niin, Vito sai erikoismenuun Tavolatasta, lihapullia, jotka kokki oli sievästi pakannut muovirasiaan. Laivalla oli uskomattoman rauhallinen yö. Ehkäpä siksi, että laivalla matkusti oli 47 eri kansalisuutta, eikä vain äänekkäitä ruotsalaisia ja suomalaisia.

Aamulla suuntasimme kohti Etelä-Ruotsia, Tanskan salmea ja Hampuria, jossa yöpyisimme ennen viimeistä etaappia kotiin Italiaan. Koko automatkan satoin vettä, ajoittain kaatamalla. Vesisateesta huolimatta Juutinrauman silta on joka ylityksellä yhtä vaikuttava. Kuin olisin osa Tähtien sotaa - May the force be with you! Kun saavuimme illalla Hampuriin ja asettauduimme mukavaan hotellihuoneeseemme, olimme niin poikki, että turvauduimme huonepalveluun. Olipa hyvä Ceasar-salaatti, melkein yhtä hyvä, minkä olen syönyt Maiamilaisessa hotellissa vuosia sitten. Sitä salaattia ei hevillä unohda. Ha, haa. Olenkin todennut, että minusta on tullut vanha, koska hyvä ruoka puhuttaa minua lähes päivä päivältä enemmän. Ruuan maut ja hyvät, tuoreet raaka-aineet ovat lähellä
sydäntäni, kuten Italiakin <3

Hyvin nukutun yön ja runsaan aamupalan jälkeen lähdimme autollE, joka oli parkkeerattuna hotellin parkkihalliin. Autossa ei toiminut ilmastointi! Kotimatkamme viimeiselle etapille oli luvattu hellettä ja meillä oli kyydissä 12 vuotias pegingesi. Kyllä me itse selviäisimme ilman ilmastointia, mutta Vito meitä kaikkia kovasti huolestutti. Heikki epäili sähkövikaa, sillä eilisen päivän ajoimme lähes kaatosateessa. Päätimme lähteä matkaan, vaikka ilmastointi ei toiminutkaan. Elätimme toiveita, että vika korjaantuisi, kun kosteutta saanut osa kuivuisi ajaessa. No, ei korjaantunut. Ajoimme välillä ikkunat ja kattoikkuna auki, pysähdyimme useasti ja ulkoilutimme hauvaamme. Onneksi kuumuudesta huolimatta Saksassa tuuli. Eräällä pysähdyksellä Heikki ja Kaarlo vaihtoivat auton sulakkeita, sen minkä kerkesivät, mutta sekään ei auttanut. Onneksemme alkuillasta ja tullessamme Etelä-Saksaan ilma alkoi viilenemään ja niinpä Vitonkin matka oli jo siedettävää. Useiden pysähdysten jälkeen olimme kotona kello 23.30. Pyörähdimme ostamassa aamupalatarvikkeet Carrefourilta, joka on 24/7 auki ja äkkiä kotiin. Matkakassit saivat jäädä autoon, vain tarpeellisemmat tarvikkeet, kuten peseytymisvälineet jaksoimme kantaa ylös autotallista ja eikun nukkumaan. Kyllä oli ihana olla omassa sängyssä, niin myös Vitosta.

Mamma mia, kun aika kuluu! Matka kesäiseen Suomeen vol 2/3

Kotona Italiassa jo kolme viikkoa. Mamma mia, kun aika kuluu nopsaan. Nyt on sopivasti aikaa kulunut kotosuomessa pyärähdyksestä, jotta pystyy hieman fiilistelemäänkin asialla. Mikä ihaninta, lämpöä riitti koko Suomessa olon ajan. Ihanaa, kun Suomessakin on ollut todella historiallisen upea kesä.

Kun pääsimme vuokraamallemme mökille Hämeessä, niin pinkasin ensimmäisenä uimaan. Ihanan lämmintä ja kirkasta vettä. Olin lukenut leikkimielisesti kirjoitetun artikkelin, millaisia lomakuvia ei missään tapauksessa tule julkaista, ettei vaan ärsytä ketään. Yksi ärsyttävistä kuvista, jotka saattavat saada lomakuvien katsojan sapen kiehumaan ovat varvaskuvat. No, en kyllä yhtään muistanut tuota juttua ja räpsin varvaskuvan, jonka sitten julkaisin fb:ssä. Toivottavasti, en ärsyttänyt blogini lukiojoita kuvallani :D

Jätimme nuorimmaisen Hyvinkäälle, kavereilleen pariksi päiväksi ja nautimme isännän kanssa Suomen luonnosta ja luonnon hiljaisuudesta ihan kahdestaan ensimmäisen illan. Lämmitimme mökin rantasaunan ja pulikoimme saunomisen lomassa upeassa kesäillan säässä Katumajärvessä.

Olen vannoutunut sitruunaveden ystävä ja raahasin Suomeen muutaman sitruunan Italiasta saakka. Oih, mökin keittiön pöydällä oli aivan ihana Pip Studion jalallinen tarjoiluvati, johon sitruunani asettelin. Vink, vink - Pip  Studion astioita voit hankkia Hämeenlinnan Tavastilassa olevasta Viola&Max - liikkeestä.

Ennen mökille tuloa, pistäydyimme kaupassa. Kaupan pihalla olevalta torilta tarttui matkaamme ihanan makeita mansikoita ja herneitä, joita mutustelimme kaikella hartaudella saunomisen jälkeen. Koko kevään olen ostanut torilta ja kaupasta mansikoita, jota olemme syöneet litrakaupalla. Kyllä suomalaiset mansikat ovat parempia, kuin italialaiset - ne ovat makeampia. Tosin jäimme miettimään, olivatko mansikat suomalaisia? Myyjä väisteli vastaamasta kotimaisuus kysymyksiimme ja puhua päpätti vaan kaikkea muuta. No, virolaiset mansikatkin ovat hyviä.

Tapasimme viikon mökkeilyn ohessa ystäviämme. Täällä kaukana ystävien merkitys on noussut arvoon arvaamattomaan. Ihanaa, kun on hyviä ystäviä, joiden kanssa höpötellä kaikkea, maan ja taivaan välillä <3 Nuorisomme mökkeili viikonlopun kanssamme. Vietimme rauhallisen viikonlopua yhdessä. Ihan parasta olla koko perheen kanssa <3

Ennätin mökkeilessä myös katsastaa mökin lähiympäristöön. Oli ihanan rentouttavaa kävellä hiljaisia metsäteitä.

Täällä Italiassa kävellessä sisiliskot viuhahtelevat ympärilläni ja kirkon kellot kilkattavat tasatunnein, mutta suomalaisessa metsässä kaikki oli niin hiljaista. Ainoastaan yksi pörriäinen pöristeli ohitseni metsätiellä. Metsätiellä tepastellessani vastaani tuli hiekkalaatikko. Niin, tosiaankin täällä talvisin tai kevät tiet voivat olla niin liukkaita, että kyseisen hiekkalaatikon sisällystä tosiaankin tarvitaan. Tuskin aikaisemmin hiekkalaatikko olisi ollut mielestäni kuvaamisen arvoinen, mutta nyt sekin kiinnitti huomioni.

Mutkaisella mökkitiellä huomioni kiinnittyi oranssiin traktoriin. Mainio maamerkki tulijolle. Siitä oranssin trakrorin jälkeen oikealle :D

Metsätien varrella olevat postilaatikkorivit ovat myös osa suomalaisuutta, niitä ei täällä näy. Mökkiläiset ja metsätien varrella asuvilla saattaapi olla satojen metrien matka postilaatikoilleen. Ei ihan huonojalkaisten puuhaa.

Mökkeilymme jälkeen lähdimme pöristelemään lapsuuden maisemiini, Varkauteen mammaani moiccaamaan. Siitä seuraavalla kerralla!

Ciao, ciao <3