Lago di Como

Voi että oli ihanaa olla perillä Lombardiassa, Comon maakunnassa. Olimmehan kahtena edellisenä kesänä tutustuneet jo seutuun ja todenneet, että tänne me haluamme.

Tammikuun viimeisen viikon odottelimme omia tavaroitamme muuttofirman tuomina. Oli hetki levähtää pakkaamisen ja pitkän automatkan jälkeen. Tosin kaikki eivät saaneet levähtää, vaan opiskelu ja työ kutsui osaa perhettämme. Viikko kului kuin unessa, näin jälkikäteen ajatellen. Järjestelimme asumiseen liittyviä asioita ja istuimme muutaman illan asuntovälittäjä Donaton toimistossa. Onneksi Donatolla oli englantia puhuva avustaja, sillä ilman sitä ei olisi pärjännyt Donato, emmekä me. Italia on papereiden ja leimasimien maa. Virastoissa ja toimistoissa on tietokoneet, mutta silti kaikki viralliset dokumentit tulostetaan, allekirjoitetaan ja leimataan muutamalla leimalla. Kaikki tehdään kiireettömästi ja välillä keskustellaan. Oikeastaan todella rentouttavaa, kun oivaltaa ettei tässä valmiissa maailmassa olekaan mihinkään kiire.

Viikon kuluttua saapui muuttokuormamme uuden kotimme pihaan. Voi sitä riemua, kun pääsee omia rakkaita tavaroitaan hypistelemään. Kannoimme muuttomiesten apuna tavaraa sisään laatikkotolkulla ja jo siinä vaiheessä ajattelin, että miksi en vielä ronskimmalla kädellä laittanut tavaraa kiertoon? No, olen aikaisemminkin todennut, että ihminen on hamsteri. Täytyy olla tavaraa, jos se paha päivä yllättää.

Olin jo mielessäni asetellut joitakin huonekaluja paikoilleen ja niinpä tavaroiden asettelu sujuikin mielestäni melko nopsaan. Tosin emme saaneet kotia kuntoon vuorokaudessa, kuten 20 vuotta sitten, mutta minulla ei ole muuta kuin aikaa asetella tavaroitamme. Jokaisella tavararalla on paikkansa. Tämä on yksi mielilauseistani. Työpaikallani tämä on kuultu useaan otteeseen. Silti korvalamput, hengitysfrekvenssikellot ja saturaatiomittareiden anturit ottivat jalat alleen, kun vain saivat tilaisuuden.

Kun viikossa asetuimme uuteen kotiimme, niin olihan se lähdettävä käymään Milanon Ikeassa. Tosin Milanossa on kolme Ikeaa. Jätti Ikea oli asiakkaita täynnä, mutta kaikki olivat rauhallisia, jopa kassajonoissa oltiin levollisina. Perheet ja ystävykset keskustelivat keskenään. Kenelläkään ei ollut kiire. Niinpä mekin keskityimme katselemaan ja kuuntelemaan italialaista, kiireetöntä lauantain viettoa Ikeassa.

Unelmista totta

Unelmista voi tulla tosiaan tosia, jos oikein on määrätietonen ja periksiantamaton. Jo kuukausi Lombardiassa - dio mio, kuinka aika vierähtää!

Matka autolla Euroopan halki kesti kolme vuorokautta. Ensimmäisen yön yövyimme Virossa, Pärnussa, jossa puolilta öin ystävällinen herrasmies otti meidät hotelliinsa vastaan. Aamulla tapasimme hänen vaimonsa, joka kertoi olevansa hullaantunut Italiaan ja puhui sujuvaa italiaa. Mikä yhteensattuma! Kun starttasimme matkaan, rouva persialaiskissoineen tuli toivottamaan vielä auton ovelle hyvää matkaa. Lupasin tulomatkalla Suomeen, joskus, käydä heitä tapaamassa.

Seuraavan päivän vietimme autossa läpi Latvian ja Liettuan. Illalla noin kello 22.00 saavuimme Varsovaan. Kiireesti huoneisiimme ja alas ruokaravintolaan, joka otti vielä 20 minuuttia illallistilauksia vastaan. Palvelu oli erittäin ystävällistä ja kevyen illallisen hintataso suomalaisen näkökulmasta oli varsin huokea. Aamiaiselta makkara koirallemme Vitolle, joka ei suvainnut salakuljettamaani makkaraa sitten syömään ja matkaa halki Puolan ja Saksan alkakoon.

Illalla saavuimme Etelä-Saksaan Ulmiin, kauniin kaupungin laitamilla olevaan hotelliin. Hotellin keittiö oli mennyt jo kiinni, mutta saksalaisen mutkattomaan tapaan meille tarjoiltiin voileipiä huoneisiimme. Yöportieeri huuteli iloisena voileipiä tuodessaan, roomservice! Pistäydyimme hotellin pienessä ravintolassa lasillisilla viiniä ja saksalaista olutta. Voi, mikä meteli pienestä määrästä paikallisia lähtikään. Olimme aivan poikki ajomatkasta ja lasillisten jälkeen lähdimme nukkumaan, niin muu juhlaväki huuteli meille, gute Nacht. Eipä kukaan muu Suomessa toivottele ravintolasta lähtiessä hyvää yötä, kuin portsari tipin toivossa. Aamupalan jälkeen automatkamme jatkui läpi Sveitsin kohti määränpäätämme Lombardiaa.

Voi, miten nautinkaan Sveitsin kauniista luonnosta, vaikka vain autossa istuessani. Lukuisat vuoristopurot laskevat solisevina Alpeilta, muodostaen turkoosivetisiä jokia vuorien laaksoihin.

Kunhan kevät koittaa, lähden taatusti patikoimaan Sveitsn Alpeille ja Italian Dolomiiteille. Nyt on kylmä, jopa täällä Italiassa. Jopa Roomassa on tullut lunta kuuteen vuoteen. Tänä aamuna myös meidän pihamme nurmialueet olivat valkoisen hyhmän peitossa.

Hyi, kun kylmä vain muutama lämpöaste! Minusta on selvästi tuossa italialainen. Pysyn tämän päivän sisällä.