tiistai 27. helmikuuta 2018

Unelmista totta


Unelmista voi tulla tosiaan tosia, jos oikein on määrätietonen ja periksiantamaton. Jo kuukausi Lombardiassa - dio mio, kuinka aika vierähtää!

Matka autolla Euroopan halki kesti kolme vuorokautta. Ensimmäisen yön yövyimme Virossa, Pärnussa, jossa puolilta öin ystävällinen herrasmies otti meidät hotelliinsa vastaan. Aamulla tapasimme hänen vaimonsa, joka kertoi olevansa hullaantunut Italiaan ja puhui sujuvaa italiaa. Mikä yhteensattuma! Kun starttasimme matkaan, rouva persialaiskissoineen tuli toivottamaan vielä auton ovelle hyvää matkaa. Lupasin tulomatkalla Suomeen, joskus, käydä heitä tapaamassa.

Seuraavan päivän vietimme autossa läpi Latvian ja Liettuan. Illalla noin kello 22.00 saavuimme Varsovaan. Kiireesti huoneisiimme ja alas ruokaravintolaan, joka otti vielä 20 minuuttia illallistilauksia vastaan. Palvelu oli erittäin ystävällistä ja kevyen illallisen hintataso suomalaisen näkökulmasta oli varsin huokea. Aamiaiselta makkara koirallemme Vitolle, joka ei suvainnut salakuljettamaani makkaraa sitten syömään ja matkaa halki Puolan ja Saksan alkakoon.

Illalla saavuimme Etelä-Saksaan Ulmiin, kauniin kaupungin laitamilla olevaan hotelliin. Hotellin keittiö oli mennyt jo kiinni, mutta saksalaisen mutkattomaan tapaan meille tarjoiltiin voileipiä huoneisiimme. Yöportieeri huuteli iloisena voileipiä tuodessaan, roomservice! Pistäydyimme hotellin pienessä ravintolassa lasillisilla viiniä ja saksalaista olutta. Voi, mikä meteli pienestä määrästä paikallisia lähtikään. Olimme aivan poikki ajomatkasta ja lasillisten jälkeen lähdimme nukkumaan, niin muu juhlaväki huuteli meille, gute Nacht. Eipä kukaan muu Suomessa toivottele ravintolasta lähtiessä hyvää yötä, kuin portsari tipin toivossa. Aamupalan jälkeen automatkamme jatkui läpi Sveitsin kohti määränpäätämme Lombardiaa.

Voi, miten nautinkaan Sveitsin kauniista luonnosta, vaikka vain autossa istuessani. Lukuisat vuoristopurot laskevat solisevina Alpeilta, muodostaen turkoosivetisiä jokia vuorien laaksoihin.

Kunhan kevät koittaa, lähden taatusti patikoimaan Sveitsn Alpeille ja Italian Dolomiiteille. Nyt on kylmä, jopa täällä Italiassa. Jopa Roomassa on tullut lunta kuuteen vuoteen. Tänä aamuna myös meidän pihamme nurmialueet olivat valkoisen hyhmän peitossa.

Hyi, kun kylmä vain muutama lämpöaste! Minusta on selvästi tuossa italialainen. Pysyn tämän päivän sisällä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti