sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Niityt vihannoivat ja siitepölyä riittää




Koko päivän oli sellainen hiostavan nahkea ilma. Taivas oli puolipilvinen, mutta kun auringon säteet osuivat iholle oli aurinko polttavan kuuma. Viimeisen tunnin ajan on satanut ja ukkostanut niin että tuntuu. Como-järven ympärillä kohoaa korkea vuoristo ja meidän pohjoispuolella ovat Sveitsin Alpit ja sen vuoksi ukonilmat ovat rajuja kun tänne osuvat. Istuskelin täällä parven telkkaritilassa ja katselin telkkaria, mutta eihän siitä mitään tullut, lähetys katkeili ja lopuksi päätti kokonaan olla näkymättä. Sain Suomesta viestin, että siellä on sunnuntaisaunottu. Niin minäkin olen saunonut. Istun hikisen nahkeana koneeni ääressä ja hikoilen kuin saunassa. Rankasta vesisateesta on se hyöty, että ilmassa olevat siitepölyt huuhtoutuvat maahan ja vesistöön. Huhtikuu on ollut kesäisen lämmin ja luonto on puhjennut kukkaan, siitepölyä on kaikkialla. Kastanjapuut pölyttävät siemeniään ja siemenhahtuvaa on kaikkialla. Luudalla on ollut tekemistä, kun olen pihaa ahkerasti harjannut. Nuorimmaisemme on erittäin allerginen koivunsiitepölylle ja heinille, siedätyshoidoista huolimatta. Suomessa hänen käyttämät antihistamiinit eivät toimi täällä. Mutta käynti apteekissa ratkaisi ongelman. Täältä apteekista saa ilman reseptiä yhdistelmälääkettä, joka todellakin tehoaa hankalaan allergiseen oireistoonkin. Nyt taasen koripallo pomppii pihalla ja nuori mies nauttii.






Aamupäivällä vihdoinkin rohkenin kokeilemaan skootteria. Tunnustelin skootterin käyttöä tässä pihalla ja hetken päästä lähdin henkilökohtaisen opettajani kanssa opettelemaan ajoa meidän viereiselle parkkipaikalle, joka sunnuntai aamupäivisin on rauhallinen paikka harjoituksille. Ajattelin, että kun äitinikin on ajannut Vespaa ja moottoripyörää, niin mikäs siinä on etten minä uskalla. Kivaa puuhaa, kuin pyörällä ajaisi, mutta ei tartte polkee. Tosin, kyllä täytyy vielä kovasti harjoitella, mutta ajelin "ajotunnin" päätteeksi jo täällä kotikylän kaduilla. Täällä suomalaisen mittapuun mukaan liikenne on hurjaa. Autoillessa tunnutaan tekevän ihan jotain muuta kuin ajetaan autolla ja syöksyillään surutta vasemmalta ja oikealta eteen, vilkkua käyttämättä. Mutta huomasin, että autoilijat kunnioittavat mopoilijaa, ainakin tällaisia hitaasti matelevaa. Kyllä minusta vielä osaava mopoilija tulee, sen olen päättänyt ja huomenna harjoitukset jatkuvat.

Ciao, ciao a tutti!

tiistai 3. huhtikuuta 2018

La Spina Verden luonnonpuisto

Lankalauantaina täällä aamupäivästä alkaen salamoi ja ukosti. Vettä tuli taivaan täydeltä. Täällä Pohjois-Italiassa säävaihtelut ovat ajoittain huimia, olemmehan aivan Alppien kupeessa. Sunnuntaille sääennuste lupasi taasen lämpenevää +20 astetta, joten päätimme lähteä sunnuntaina La Spina Verden luonnonpuistoon, joka kiven heiton päässä meiltä. Omalla autolla vuorelle ajaan noin 15 min. Bussillakin pääseen, mutta matka kestää reilun tunnin. Matka vaatii bussin vaihdon Comossa ja sen vuoksi matka kestää.



La Spina Verdessä on useita merkittyjä polkuja retkeilyyn ja urheiluun, lähinnä maasto-ja alamäkipyöräilyyn. Me olimme päättäneet käyttää päivän patikoiden. Noustessa polkuja ylös oli hetki levähdettävä, sillä polut veivät meidät todella korkeuksiin ja ilmanala oli ohuempaa, kuin mihin olemme tottuneet. Reitillämme oli välillä hurjia laskuja ja jyrkkiä nousuja. Samoja reittejä pyöräilijät pyöräilivät. Kyllä täytyy olla huippukunnossa, että noissa korkeuksissa pystyy pyöräilemään ja pitää olla aivan umpi luupää, joka laskee pyörällään niitä epätasaisia, kivisiä alamäkiä.

Vaikka täällä näitä meidän mittapuun mukaan on jo kesä, niin lehtipuut vielä talvehtivat. Miten huumaava luonto täällä onkaan, kun puut ovat lehtiloistossaan! Paljaita puiden runoja peittivät muraatit ja hei, täällä kukkivat jo valkovuokot.





Reitillä lampaat ja aasit laudunsivat kiireettöminä. Olosuhteet näyttivät olevan kohdallaan ja eläimet tyytyväisenä viettivät laitumella siestaa.


Patikoidessamme kiinnitin huomiota tuoreisiin hevosen kavion jälkiin ja niinpä törmäsimmekin kahteen ratsastajaan reitillämme. Totesin, että kyllä täällä on upeat maisemat ratsastella. Mikäpä on laukatessa leveitä metsäpolkuja.



Puistossa vietimme yhteensä kolme tuntia patikoiden reittejä ristiin rastiin. Söimme pienet matkaeväät ja istuimme auringosta nauttien. Ehdottomasti poikkean puistoon useamminkin. Luonnossa sielu lepää ja voimaantuu.