Kotona Italiassa jo kolme viikkoa. Mamma mia, kun aika kuluu nopsaan. Nyt on sopivasti aikaa kulunut kotosuomessa pyärähdyksestä, jotta pystyy hieman fiilistelemäänkin asialla. Mikä ihaninta, lämpöä riitti koko Suomessa olon ajan. Ihanaa, kun Suomessakin on ollut todella historiallisen upea kesä.
Kun pääsimme vuokraamallemme mökille Hämeessä, niin pinkasin ensimmäisenä uimaan. Ihanan lämmintä ja kirkasta vettä. Olin lukenut leikkimielisesti kirjoitetun artikkelin, millaisia lomakuvia ei missään tapauksessa tule julkaista, ettei vaan ärsytä ketään. Yksi ärsyttävistä kuvista, jotka saattavat saada lomakuvien katsojan sapen kiehumaan ovat varvaskuvat. No, en kyllä yhtään muistanut tuota juttua ja räpsin varvaskuvan, jonka sitten julkaisin fb:ssä. Toivottavasti, en ärsyttänyt blogini lukiojoita kuvallani :D
Jätimme nuorimmaisen Hyvinkäälle, kavereilleen pariksi päiväksi ja nautimme isännän kanssa Suomen luonnosta ja luonnon hiljaisuudesta ihan kahdestaan ensimmäisen illan. Lämmitimme mökin rantasaunan ja pulikoimme saunomisen lomassa upeassa kesäillan säässä Katumajärvessä.
Olen vannoutunut sitruunaveden ystävä ja raahasin Suomeen muutaman sitruunan Italiasta saakka. Oih, mökin keittiön pöydällä oli aivan ihana Pip Studion jalallinen tarjoiluvati, johon sitruunani asettelin. Vink, vink - Pip Studion astioita voit hankkia Hämeenlinnan Tavastilassa olevasta Viola&Max - liikkeestä.
Ennen mökille tuloa, pistäydyimme kaupassa. Kaupan pihalla olevalta torilta tarttui matkaamme ihanan makeita mansikoita ja herneitä, joita mutustelimme kaikella hartaudella saunomisen jälkeen. Koko kevään olen ostanut torilta ja kaupasta mansikoita, jota olemme syöneet litrakaupalla. Kyllä suomalaiset mansikat ovat parempia, kuin italialaiset - ne ovat makeampia. Tosin jäimme miettimään, olivatko mansikat suomalaisia? Myyjä väisteli vastaamasta kotimaisuus kysymyksiimme ja puhua päpätti vaan kaikkea muuta. No, virolaiset mansikatkin ovat hyviä.
Tapasimme viikon mökkeilyn ohessa ystäviämme. Täällä kaukana ystävien merkitys on noussut arvoon arvaamattomaan. Ihanaa, kun on hyviä ystäviä, joiden kanssa höpötellä kaikkea, maan ja taivaan välillä <3 Nuorisomme mökkeili viikonlopun kanssamme. Vietimme rauhallisen viikonlopua yhdessä. Ihan parasta olla koko perheen kanssa <3
Ennätin mökkeilessä myös katsastaa mökin lähiympäristöön. Oli ihanan rentouttavaa kävellä hiljaisia metsäteitä.
Täällä Italiassa kävellessä sisiliskot viuhahtelevat ympärilläni ja kirkon kellot kilkattavat tasatunnein, mutta suomalaisessa metsässä kaikki oli niin hiljaista. Ainoastaan yksi pörriäinen pöristeli ohitseni metsätiellä. Metsätiellä tepastellessani vastaani tuli hiekkalaatikko. Niin, tosiaankin täällä talvisin tai kevät tiet voivat olla niin liukkaita, että kyseisen hiekkalaatikon sisällystä tosiaankin tarvitaan. Tuskin aikaisemmin hiekkalaatikko olisi ollut mielestäni kuvaamisen arvoinen, mutta nyt sekin kiinnitti huomioni.
Mutkaisella mökkitiellä huomioni kiinnittyi oranssiin traktoriin. Mainio maamerkki tulijolle. Siitä oranssin trakrorin jälkeen oikealle :D
Metsätien varrella olevat postilaatikkorivit ovat myös osa suomalaisuutta, niitä ei täällä näy. Mökkiläiset ja metsätien varrella asuvilla saattaapi olla satojen metrien matka postilaatikoilleen. Ei ihan huonojalkaisten puuhaa.
Mökkeilymme jälkeen lähdimme pöristelemään lapsuuden maisemiini, Varkauteen mammaani moiccaamaan. Siitä seuraavalla kerralla!
Ciao, ciao <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti