La Spina Verdessä on useita merkittyjä polkuja retkeilyyn ja urheiluun, lähinnä maasto-ja alamäkipyöräilyyn. Me olimme päättäneet käyttää päivän patikoiden. Noustessa polkuja ylös oli hetki levähdettävä, sillä polut veivät meidät todella korkeuksiin ja ilmanala oli ohuempaa, kuin mihin olemme tottuneet. Reitillämme oli välillä hurjia laskuja ja jyrkkiä nousuja. Samoja reittejä pyöräilijät pyöräilivät. Kyllä täytyy olla huippukunnossa, että noissa korkeuksissa pystyy pyöräilemään ja pitää olla aivan umpi luupää, joka laskee pyörällään niitä epätasaisia, kivisiä alamäkiä.
Vaikka täällä näitä meidän mittapuun mukaan on jo kesä, niin lehtipuut vielä talvehtivat. Miten huumaava luonto täällä onkaan, kun puut ovat lehtiloistossaan! Paljaita puiden runoja peittivät muraatit ja hei, täällä kukkivat jo valkovuokot.
Reitillä lampaat ja aasit laudunsivat kiireettöminä. Olosuhteet näyttivät olevan kohdallaan ja eläimet tyytyväisenä viettivät laitumella siestaa.
Patikoidessamme kiinnitin huomiota tuoreisiin hevosen kavion jälkiin ja niinpä törmäsimmekin kahteen ratsastajaan reitillämme. Totesin, että kyllä täällä on upeat maisemat ratsastella. Mikäpä on laukatessa leveitä metsäpolkuja.
Puistossa vietimme yhteensä kolme tuntia patikoiden reittejä ristiin rastiin. Söimme pienet matkaeväät ja istuimme auringosta nauttien. Ehdottomasti poikkean puistoon useamminkin. Luonnossa sielu lepää ja voimaantuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti