Lago di Como

Voi että oli ihanaa olla perillä Lombardiassa, Comon maakunnassa. Olimmehan kahtena edellisenä kesänä tutustuneet jo seutuun ja todenneet, että tänne me haluamme.

Tammikuun viimeisen viikon odottelimme omia tavaroitamme muuttofirman tuomina. Oli hetki levähtää pakkaamisen ja pitkän automatkan jälkeen. Tosin kaikki eivät saaneet levähtää, vaan opiskelu ja työ kutsui osaa perhettämme. Viikko kului kuin unessa, näin jälkikäteen ajatellen. Järjestelimme asumiseen liittyviä asioita ja istuimme muutaman illan asuntovälittäjä Donaton toimistossa. Onneksi Donatolla oli englantia puhuva avustaja, sillä ilman sitä ei olisi pärjännyt Donato, emmekä me. Italia on papereiden ja leimasimien maa. Virastoissa ja toimistoissa on tietokoneet, mutta silti kaikki viralliset dokumentit tulostetaan, allekirjoitetaan ja leimataan muutamalla leimalla. Kaikki tehdään kiireettömästi ja välillä keskustellaan. Oikeastaan todella rentouttavaa, kun oivaltaa ettei tässä valmiissa maailmassa olekaan mihinkään kiire.

Viikon kuluttua saapui muuttokuormamme uuden kotimme pihaan. Voi sitä riemua, kun pääsee omia rakkaita tavaroitaan hypistelemään. Kannoimme muuttomiesten apuna tavaraa sisään laatikkotolkulla ja jo siinä vaiheessä ajattelin, että miksi en vielä ronskimmalla kädellä laittanut tavaraa kiertoon? No, olen aikaisemminkin todennut, että ihminen on hamsteri. Täytyy olla tavaraa, jos se paha päivä yllättää.

Olin jo mielessäni asetellut joitakin huonekaluja paikoilleen ja niinpä tavaroiden asettelu sujuikin mielestäni melko nopsaan. Tosin emme saaneet kotia kuntoon vuorokaudessa, kuten 20 vuotta sitten, mutta minulla ei ole muuta kuin aikaa asetella tavaroitamme. Jokaisella tavararalla on paikkansa. Tämä on yksi mielilauseistani. Työpaikallani tämä on kuultu useaan otteeseen. Silti korvalamput, hengitysfrekvenssikellot ja saturaatiomittareiden anturit ottivat jalat alleen, kun vain saivat tilaisuuden.

Kun viikossa asetuimme uuteen kotiimme, niin olihan se lähdettävä käymään Milanon Ikeassa. Tosin Milanossa on kolme Ikeaa. Jätti Ikea oli asiakkaita täynnä, mutta kaikki olivat rauhallisia, jopa kassajonoissa oltiin levollisina. Perheet ja ystävykset keskustelivat keskenään. Kenelläkään ei ollut kiire. Niinpä mekin keskityimme katselemaan ja kuuntelemaan italialaista, kiireetöntä lauantain viettoa Ikeassa.