Olimme valinneet ravintolan illallisvaihtoehdon, jonka maut perustuvat perinteisiin makuihin. Hunaja, jota käytetään ruuan valmistuksessa, on farmin omaa tuotantoa, kuten myös orgaanisesti tuotetut hillot ja säilykkeet. Pasta oli kotitekoista ja liha, jota maistelimme, oli oman farmin tuotantoa.
Aloitimme antipastoilla. Pöytäämme tuotiin pieniä paahdettuja leipiä, bruchettoja, joiden päällä oli paprikasalsaa ja osan päällä ricotta-juustoa, saksanpähkinöitä ja parmesanlastuja. Leipien kanssa tarjoiltiin juuressalattia. Isäntä tarjoili hymyssäsuin hemeilevää, valkoviiniä, joka kuului menuun. Seuraavaksi nautimme leikkelelautasesta, jossa oli ilmakuivattua - ja keittokinkkua sekä salamia patongin kera. Sitten siirryimme nauttimaan perinteistä italialaista risottoa, jossa yhtenä raaka-aineena ovat kesäkurpitsan kukat. Oi, mitä herkkua!
Sitten siirryimme talon perinteiseen pasta bologneseen. Hyvää sekin. Pasta oli kotitekoista ja al denteä, bolegnese suussasulavaa.
Eikä tässä tosiaan kaikki. Seuraavaksi pöytäämme tuotiin lihalautaset, kera vihreän, oliiviöljyisen salaatin. Ai, että italialaiset makkarat ovat hyviä. Lautasella pilkistää enää yksi pikkumakkara, sillä seurassamme oleva nuoriso hyökkäsi ensimmäisenä makkaroiden kimppuun. Lampaan liha oli tosiaan oman farmin tuotantoa. Ennen lihatarjoilua kuuntelimme hetken aasin iltahuutoa viereiseltä laitumelta. Kun talon isäntä toi lihalautaset pöytäämme ja osa grillatuista lihoista oli kuin osso buccoa, epäilimme, että aasi oli päässyt hengestään ja tässä sitä tyytyväisenä syömme aasi paran häntää. Ei hätää, varmistin, että söimme lammasta. Liha oli hyvin grillattua, eikä maistunut lainkaan kitkerälle, villaiselle lampaalle. Hyvin oli isäntä onnistunut grillauksessa.
Jälkiruuksi oli vaihtoehtoina, joka suklaakakkua tai persikkakakkua. Seurueemme valitsi suklaakakkua, ainostaan seurassamme iltaa viettänyt italialaisen valitsi persikkakakun. Kyllä me suomalaiset olemme herkkusuita! Suklaakakun päällä oli farmin puutarhasta punaherukoita. Ai kun tuli kotoinen olo, tutusta mausta. Punaherukat saivatkin seurueessamme ihmetystä aikaan. Kahdenkymmenen vuoden ajan täällä Italissa olleet suomalaiset, eivät olleet aikaisemmin törmänneet täällä punaherukoihin. No, nyt sitten maistelimme hartaudella herukoita.
Suklaaherkun jälkeen joimme vielä un caffeet eli espressot. Illan päätteeksi isäntä tarjoili grapaa tai limoncelloa. Kotiin viemisenä sainkin italialaiselta uudelta ystävältämme reseptin, kuinka valmistaa limoncelloa. Harjoittelu alkakoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti