Kaupassa käynnit vievät vielä aikaa, sillä tarvittavien tuotteiden löytämiseen hujahtaa yllättävästi aikaa. Ja mikä on aikaa vievintä, suomentaa tuotteiden sisältöjä, mitä mikäkin on? Vehnäjauhot löytyivät helposti, samoin kananmunat, burro (voi) ja laktoositon maito (senza lattoso). Sokeria oli kotona, mutta raesokeria jouduin hieman etsimään kaupassa. Täällä raesokeri on kuin suurikokoista, valkoista nonparellia. En ole vielä selvittänyt, mihin leivonnaiseen he sitä käyttävät? Eiköhän selviä sekin ajan kuluessa.
Leipominen kesti tavallista kauemmin, sillä uudessa kodissa tavarat ja tarvikkeet ovat uusilla paikoillaan. Olen järjestelijä, joten kaikki tuli olla omilla paikoillaan, ennen kuin leipominen voi alkaa. Voi, hyvät hyssykät minua! Pullat paistuivat uudessa uunissa, kiertolämmöllä nopsaan. Uudessa uunissa on opettelua, etteivät pullat vaan pala. Ennen kaikki oli helpomaan, kun lähes kaksikymmentä vuotta paistoi ja kokkasi entisellä uunilla. Tämä on sitä kaipaamaani muutosta, todellakin todellista muutosta arkeen.
Hyviähän niistä tuli, vaikka hieman eri näköisiä kuin aikaisemmin. Johtuneen raaka-aineista, näin päättelin. Sain aamulla viestiä, että Jakob oli kaikessa hiljaisuudessa mutustellut korvapuustia, saanut sentään sanottua, että edellisistä korvapuusteista on aikaa kolme ja puoli vuotta ja jatkanut hartaasti hiljasuudessa pullansa mutustelua. Pullani olivat olleet menestys, sillä ei täällä korvapuusteja syödä. Puustini olivat päätyneet monille fb-sivujen postauksiin. Mikä menestys, suomalaiset korvapuustit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti