Voi herranjestas sentään mun touhuja

Täällä istun kasvojen iho ryppyisenä, kutiavana ja  selkäjumia potien. Voi herranjestas mun touhuja! Herkkäihoisena olen ollut tietyille ihonhoitotuotteille käyttäjäuskollinen. Täällä tosiaan kevät jo pitkällä, suomalaisen näkökulmasta täällä on jo kesä, vaikka eilen ja tänään on vettä satanutkin. Muutaman vuoden olen keväisin käyttänyt päivävoiteen sijasta Payotin aurinkosuoja 30-voidetta , kiitos kosmetologini. Toin tullessani voiteen lopun ja ajattelin, että kyllähän täältä löytyy samat tuotteet kuin Suomestakin. Juu löytyy, mutta en ole vielä löytänyt, mistä kyseisiä Payotin tuotteita saa? Täällä nimittäin kukoistaa kivijalkamyymälät, yksityisyrittäjyys ja  italialaiset omat kosmetiikka merkit. Niinpä voiteen ollessa melkein loppu, ostin apteekista Vichyn oranssissa putkilossa, suojakertoimella 30 olevan kasvovoiteen. Tai näin itselleni uskottelin apteekissa. Ajattelin, että olen joskus käyttänyt Vichyn tuotteita, jotka ovat sopineet herkälle iholleni ja rohkenin voideostokselle. Täällä apteekissa tuotteet ovat edullisia Suomalaiseen hintatasoon verrattuna. Maksoin voiteesta 12€ ja ajattelin, että hitsin pitsi jos saan näin edullisesti hyvän tuotteen, olen voittaja. Levitin Vapun aattona uutta voidetta vanhan loputtua kasvoilleni. Miten voide tuoksuu ihmeellisellä, mietin voidetta levittäessäni kasvoille. Vapun aattopäivä oli aurinkoinen ja nautin auringosta. Illalla kasvoilla oli jotenkin kiristävä ja hieman kutiava olo. Seuraavana aamuna levitin jälleen voidetta kasvoilleni. Iltaan mennessä ihoni oli ryppyinen, kutiava ja hilseilevä. Apua, nyt iski paniikki. Rillit päähän ja lukemaan tarkemmin voiteen sisältöä. Olin ostanut ihon virheitä korjaavaa voidetta. Minulla ei ollut silmälaseja mukana apteekissa. Kyllä voidepurkki oli oranssi ja siinä suojakerroin 30, mutta muuta yhteistä sillä ei olekaan aikaisemmin käyttämääni. Italialaiset ystävämme sanovatkin, että jos jotain tiettyä tavaraa tarvitset, katso Amazonista. Ja simsalabim, totta Payotilla runsaasti tuotteita tarjolla Amazon.it.ssä. Päiväni on pelastettu, ei kun tilausta tekemään. Kasvojen iho on rauhoittunut, kun olen ahkerasti ihoani asvaisilla voiteilla rasvannut. Toiveenani on että ihostani tulee virheetön ja rypytön tuon tehohoitokäsittelyn seurauksena. Taitaa olla kuitenkin toiveajattelua?

Kävin eilen aamulla läheisellä kuntosalilla, Kinesis nimeltään. Aamupäivisin salilla käy lisäkseni muutama säännöllisesti kuntoileva ikäihminen. Pappojen ikähaarukka on siinä 70-90 vuotta, voi olla enemmänkin. Muutama päivä sitten pappoja katsoessani mieleeni tuli, että milloihan salilla joudun ensihoitotehtäviin? No, kun astuin saliin, salin lattialla paikallisen Ensihoidon ympäröimäni oli yksi salipapoista. Pappa oli tajuissaan, oikein hyvä niin. Ensihoitajat hoitivat, tilannetta tarkastelin kuntöpyörässä polkien, erittäin rauhallisesti ja ammattimaisesti. Hoitajat lähettivat puhelimen välityksellä sydänfilmin lääkärille, kun Suomessakin toimitaan. Hienosti toimittu ensihoidolta ja toivottavasti vielä salipapan kanssa näemme. Eilinen päivä oli sateinen ja vielä illan koiralenkilläkin vettä tihuutti. Ei ollut kylmä, mutta jotenkin ilma vetoista. Yöllä kylkeä kääntäessäni, nopeasti pyörähtäen, naps selkä jämähti. Kipu oli vihlova ja koko alaselkä kramppasi. No niin, olen sitten hankkinut välilevyn pullistuman, oli ensimmäinen ajatukseni. Kampesin mahdollisimman vähin äänin sängynlaidalle ja ylös sängystä. Pitihän sitä kokeilla kantavatko jalat. Jalat kantoivat, mutta olin lantio eteen painettuna ja peppu tuntui riippuvan polvien ollessa koukussa. Ajattelin, että näytän siltä, kuin todella selkäjumiset kun raahautuvat ensiapuun. Yritin olla puhisematta, etten herättäisi vierustoveriani. Liikuin jalkoja raahaavin askelin, sillä koira nukkui jossain sängynpäädyssä, johon oli hahmottamassa. Onneksi sängyssämme on pääty, josta pitää kiinni, kun on hankkinut itselleen selkäjumin. Suunnistin wc:tä kohden, edeten pitkin sängynpäätyä. Olin taatusti kauhea näky! Kun sängynpääty päättyi ojennauduin kohti makuhuoneen ovuaukkoa, josta sainkin tukea. Siitä muutaman raahaavan askeleen päässä olin wc:ssä, jossa ibuprofeniipaketti on. Vetäsin lääkkeet veden kanssa napaani ja lähdin suunnistamaan kohti sänkyä. Jee, pieni liike auttoin, en tarvinnut tukea sängyn päästä, vaan raahasin itseäni sentin askelin sänkyyn. Luojan kiitos koira ei ollut matkallani. Matkallani sänkyyn tein diagnoosin, lihasjumi. Lihakset rentoutuivat levossa niin, että kävely on tänään onnistunut, hieman jäykässä asennossa, mutta venytellä en ole tänään vielä pystynyt. Urheilu on vaarallista, mutta minua ei voi moittia siitä, ettenkö yrittäisi. Kunhan tästä tokenen, taatusti jatkossa venyttelen huolellisemmin salitreenin jälkeen. Eniten harmittaa, että tämän illan pilates-tunti jäi väliin.

Että semmoista tänne Lombardiaan.